Hydrauliikka
HYDRAULIJÄRJESTELMÄN KUNNON MITTAAMINEN |
|
|
Vikaantuminen Hydrauliikassa vikaantuminen ilmenee toimintahäiriöinä, äänekkyytenä, komponenttien ja putkiston lämpenemisenä, männänvarsien ryömimisenä, liikkuvan osan värähtelynä tai öljyn vuotamisella. Vikaantumista tavallisesti edeltää laitteen suorituskyvyn tasainen huononeminen ja se on siten yleensä kulumisen tulosta. Virtaus, paine ja lämpötila Pumpun toimintakunnosta saadaan tietoa mittaamalla (kuva 1) pumpun tuotto eri kuormituksilla ja vertaamalla sitä kierrostilavuuden ja pumpun pyörimisnopeuden avulla laskettuun teoreettiseen tuottoon. Hyötysuhteen pudottua alle 0,6 pumppu on korjattava.
Pumpun häviöt muuttuvat pääosin lämmöksi. Eräs keino valvoa hydraulipumpun kuntoa jatkuvasti on mitata pumpun vuotoöljyn lämpötilaa. Toimintahäiriöiden alettua haitata koneen käyttöä järjestelmä olisi käytävä läpi laitteella, joka mittaa hydrauliöljyn paineen, tilavuusvirran ja lämpötilan. Markkinoilla on "testereitä", joihin on saatavissa useita antureita eri suuruisia virtauksia varten. Järjestelmän kunnosta saadaan kuva ajamalla sylintereitä edestakaisin ja mittaamalla sekuntikellolla aika, joka kuluu työliikkeeseen. Kun mitataan samanaikaisesti tilavuusvirta, voidaan päätellä sylinterikoon perusteella onko järjestelmässä ylimääräisiä vuotoja (tiivistevuodot, venttiilivuodot). Hydraulineste Hydraulinesteen huononeminen havaitaan sen viskositeetin kasvamisella (neste paksunee). Neste on käyttöikänsä loppupuolella, kun viskositeetti on kasvanut 10 %. Äkillinen muutos viskositeetin lisääntymisessä voi johtua jäähdytinviasta tai lämpösuojan rikkoontumisesta. Valtaosa (70 - 90 %) hydrauliikan vikaantumisista johtuu tavalla tai toisella hydraulinesteen epäpuhtauksista. Myös paineiskuilla on vioittumisen kannalta merkitystä. Hydraulikomponenttien välykset ovat hyvin pieniä (taulukko 1) (1 - 50 mikrometriä). Vikaantumisen kannalta merkittävimpiä ovat juuri välysten suuruusluokkaa olevat kiinteät ja kovat partikkelit (kuva 2).
Hydraulijärjestelmän kunnon mittaaminen Kunnonvalvonnan kannalta tärkeätä on tietää tutkittavan järjestelmän hydraulinesteen epäpuhtauksista
250 ml näyte otetaan (kuva 3) keskeltä hydraulijärjestelmän öljysäiliötä puhtaaseen (sairaalatarvikepuhtaus ei riitä!) näytepulloon imuletkun avulla. Imuletku voi olla varustettu punnuksella. Imuletku vaihdetaan uuteen joka näytteenottokerralla. Näyte voidaan ottaa myös putkistosta paluupuolelta näytteenottohanan avulla. Järjestelmän täytyy olla käyttölämmin (yli +45 oC) ja koneen
|
käynnissä näytettä otettaessa. Näyte lähetetään laboratorioon tutkittavaksi. Näyte voidaan tutkia kolmella tavalla: Sakan tutkiminen
Näistä sakan tutkiminen on vanhin menetelmä. Näyte imetään hienon suodattimen lävitse (kuva 5). Kalvolle jäänyt sakka punnitaan ja valokuvataan. Sakka voidaan polttaa ja tuhkasta määrittää alkuainepitoisuudet. Tulos voi olla kuten taulukossa 2. Laitteen komponentit on tunnettava hyvin tarkkaan ennen kuin voidaan sanoa onko jonkin aineen pitoisuus liian suuri. Vain usean näytteen sarja ja seurannassa havaittu ainepitoisuuden muutos voivat kertoa, onko joku komponentti vaarassa rikkoutua.
Hiukkaslaskin Hiukkaslaskin (kuva 7) laskee kuinka monta tietyn kokoluokan ylittävää partikkelia näytteessä on. Laitteet ovat tavallisesti laboratoriolaitteita. Partikkelien määrän tuntemalla päätellään kuinka likaista öljy on.
Jokaisella hydraulijärjestelmällä on oma jatkuvan toiminnan hiukkastasonsa. Järjestelmän sisäänajon aikana syntyy paljon kulumishiukkasia. Suodatin poistaa niistä suurimmat, mutta osa kiertää järjestelmässä jatkuvasti jauhautuen samalla pienempiin osiin. Käyttöympäristön tai suodatuksen muuttaminen muuttaa tätä tasoa. Öljyn vaihto ei aina vaikuta hiukkastasoon, sillä uusi öljy sisältää yleensä enemmän kiinteitä partikkeleita, kuin se öljy, joka järjestelmässä on. Jatkuvan toiminnan hiukkastaso voidaan määrittää 3 - 6 kuukauden aikana otetuilla useilla näytteillä. Hiukkasjakauman perusteella voidaan määrittää öljyn puhtausluokka. ISO 4406 standardissa puhtausluokkia on 34 (taulukko 3). Kaksiosainen tunnusluku osoittaa paljonko näytteessä oli yli 5 mikrometrin ja yli 15 mikrometrin kokoisia kiinteitä partikkeleita. Taulukossa 4 on erilaisten järjestelmien edellyttämiä partikkelitasoja. Kulumishiukkasanalyysi Hiukkasten laadusta voidaan ferrografialla selvittää missä kulumisvaiheessa järjestelmä on. Laitteessa erotetaan magneettikentässä metalliset hiukkaset lasilevylle. Mikroskoopilla voidaan muodon ja materiaalin peusteella määrittää hiukkasten syntytapa (kuva 8). Markku Lehmusto Seminaariesitelmä, joka on pidetty Espoossa 1982, aiheena Koneiden kunnon valvonta ja seuranta Lähdeluettelo 1981 Jonson, J., 1975 Urata, E. & Iwaizumi, Y., 1981, White, D. , 1978, |
Allaolevalla sanomakentällä voi lähettää viestin sähköpostia käyttämättä. Sähköpostiosoitteen ilmoittaminen ei ole välttämätöntä. Sitä tarvitaan vain jos haluat vastauksen. Uutta tekniikkaa haluaa joskus turhan moni asiaankuulumaton hyödyntää. |
|
Markku Lehmusto
Pihkatie 5, 00410 Helsinki Finland
Puh/Tel: (09) 454 4866
Fax: (09) 454 4867
Email: medifast@kolumbus.fi
Päivitetty 26.4.2004
Site design by Markku Lehmusto